maanantai 19. huhtikuuta 2010

Puun laadusta riittää puhetta


Puurakentamispäivässä Metsähallituksen Pilkkeellä maaliskuun puolivälissä kysyttiin, riittääkö suomalaisen puun laatu rakentamiseen. Vastaus oli lyhyt ja oikea "kyllä". Silti se ei ehkä antanut oikeutta kysymyksen moniulotteisuudelle.

Puun laadusta puhutaan paljon, ja yleensä roskaa. Väitetään esimerkiksi, että koko metsätaloutemme on kehitetty tuottamaan halpaa sellupuuta.

Silti valtaosa metsänomistajien tuloista tulee tukin myynnistä. Metsätalouden tavoitteena on kaikilta osin nimenomaan korkealaatuisen tukkipuun tuottaminen.

On suosittua puhua "hötöpuusta". Sitä kuulemma tuottaa lannoitus.

85:ä prosenttia maamme metsistä ei kuitenkaan ole lannoitettu koskaan. Jos jotakin hehtaaria on, yleensä vain kerran.

Enimmillään se vaikuttaa kymmeneen vuosilustoon kaikkiaan noin 70:stä. Kovin suuri vaikutus ei siis voi olla.

Varhainen harvennus pehmentää puuta, mutta hyvin vähän. Ahtaassa kasvavasta puusta tulee kovempi ‒ mutta se kasvaa hitaammin.

Jotta touhu siis kannattaisi metsänomistajalle, kuluttajan pitäisi maksaa kovasta puusta tehdystä tavarasta enemmän. Toistaiseksi halukkaita ei ole ilmaantunut.

Tähän on yksi poikkeus. Kuusamolainen Pölkky paalaa eläinten kuivikkeeksi kutteria. Se pölyää vähemmän pohjoisen puun sitkeyden vuoksi.

Siitä kuulemma maksetaan enemmän. Ei muusta.

Väitetään, että "hötöpuu" ei kestä esimerkiksi ikkunanpokissa niin kuin ennen. Todennäköinen syy on, että puutavara on kuivattu liian nopeasti tai sahattu väärin suhteessa sydänpuuhun.

Tämä taas on saanut kriitikot manaamaan taitamattomia sahoja. Jopa metsäteollisuudessa pitkään vaikuttanut professori Jyrki Kettunen alentui Talouselämässä (9/2010) väittämään, että "sahamies tyytyy vain muutamaan jakeeseen" tuotannossaan.

Kettunen ei tiedä, mistä puhuu. Esimerkiksi mainitun Pölkyn varastojärjestelmissä on tuhansia erilaisia tuotteita, kun otetaan huomioon puulajit, dimensiot, sahaustavat, laadut, erikoispituudet, kuivuusasteet. Eikä Pölkky ole tässä suhteessa mikään poikkeus.

Sahat pystyvät sahaamaan tukin mihin suuntaan tahansa, se on varmaa. Mutta jos niin tehdään, tukista saa vähemmän tuotetta ja enemmän sivutuotetta, haketta.

Jotta homma siis kannattaisi, kuluttajan pitäisi maksaa ikkunanpokistaan enemmän. Toistaiseksi halukkaita ei ole ilmaantunut.

Erityisesti puusepät manaavat usein, että erikoispuuta ei saa mistään. Noinkohan.

Vanha totuus on, että sahauksen kannattavuus riippuu ratkaisevasti logistiikasta. Arvopuun erottelu puupinoista maksaa, sillä sitä on vähän.

Jokainen voi miettiä, tekisikö sahayhtiölle tarjouksen hakea arvopuut yhtiön pinoista itse. Silloin pitäisi maksaa vähintään sahayhtiön maksama hinta ja ne kustannukset, mitä yhtiölle aiheutuu varastolaskelmien korjauksista. Jos haetaan aitoa win-win-tilannetta, myös sahayhtiön pitäisi hyötyä kaupankäynnistä jollakin tavalla.

Luultavasti ilmenisi, että halvinta hupaa ovat puheet, sen sijaan niiden mukaiset teot varsin vaativia.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 9.4.2010.

1 kommentti:

  1. Huonolaatuisen puun myytissä olisi paljon ruotimista puuteknologeille. Pehmeyden ohella puhutaan lisääntyneestä oksaisuudesta. Saattaa päteä liian reheville paikoille istutetuille männiköille, mutta tuskin lainkaan istutuskuusen kohdalla. Pohjoisesta löytyy hitaasti kasvanutta kovempaa puuta, mutta sitä ei sitten mainita koskaan, että samaisilta paikoilta löytyy myös rutkasti mutkaista, pihkaista ja oksaista puuta. Kuiva oksa on sahattavan puun ehkä pahin vika, kun sen kohdalle jää puun kuivuessa lautaan REIKÄ.

    Todellisuudessa mänty ja kuusi ovat ihan biologisesti aika pehmeitä puita, eivätkä ne kovin hyvin sovi esim. huonekalujen pintamateriaaliksi eikä varsinkaan kolhittaviin kulmiin. Tämä pätee niin hitaasti kuin nopeasti kasvaneeseen puuhun. Koivu on kovempaa ja pihkatonta tavaraa, muttei järin kovaa sekään esim. tammeen verrattuna, trooppisista puista puhumattakaan.

    Havupuiden hyvä puoli on melko hyvä lujuus painoon nähden. Hyvä tuote meikäläisistä puista syntyy usein yhdistämällä siihen erilaisia kovempia materiaaleja, kuten kovaa lehtipuuta, alumiinia, terästä ja lasia. Havupuilta ei pitäis haikailla enemmän teknisiä ominaisuuksia kuin niillä luonnostaan on ja tulee koskaan olemaan.

    Oma keskustelun aiheensa sitten olisi, mihin puuta käytetään kiertoajan kuluttua eli 70-80 v. päästä. Mistä voi tietää "laadun" jos ei tiedä edes tuotteita ja teollisuudenaloja?
    Tapio Rantala

    VastaaPoista