Eikö finanssiala luota e-laskuun?

Finanssialan keskusliitto ei ollut ensimmäinen väittäessään syyskuussa e-laskua ympäristöystävälliseksi. Jo tämä väite on vastoin markkinointietiikkaa: ikävä tosiasia on, että mitään ihmistoimintaa ei ole lupa sanoa ympäristöystävälliseksi, koska kaikella on haittansa.

Liitto vertaili paperi- ja e-laskun hiilijalanjälkeä. Sen teettämä selvitys väittää, että hiilijalanjälki on käytettävyydeltään erinomainen ilmastovaikutusten arvioinnissa, ”koska sitä on helppo tutkia ja vertailla”.

Väite hämmästyttää: kukaan ei ole aiemmin pitänyt tätä helppona.

Mittarin käytettävyydelle tuskin riittää, että sitä on helppo tutkia. Hankaluus on, että hiilijalanjälkeä on mahdoton laskea tyydyttävällä tavalla.

Tämä selvitys on laajempi kuin aiemmat. Tietoa siitä kuitenkin tarjoillaan äärimmäisen niukasti ja vaikeasti ymmärrettävässä muodossa.

Selvityksessä vertailtiin paperi- ja e-laskun aiheuttamaa toimistotyön määrää tunneissa. Tunnit muutettiin hiilidioksidipäästöiksi ”GHG-protokollan” mukaan.

Menetelmään voi tutustua vaikka verkossa, jos sen sieltä löytää. Tekijät eivät sitä tarjoa.

”GHG-protokolla” varoittaa itsekin, että hyvän tuloksen saaminen edellyttää perusteellisempaa tutkimusta. Tekijöiden mielestä kyse on kuitenkin ”desimaaleista”.

Vaikka laskenta ottaa huomioon myös epäsuoria, kuten ostosähkön ja liikenteen vaikutuksia, sen suurin puute ei ole desimaaliluokkaa, koska se jättää suuria kokonaisuuksia huomiotta.

Kun kysyin, miten käytettyjen materiaalien loppukäsittely on otettu huomioon, vastaus oli paljastava: ”Ainoa oleellinen materiaali prosesseissa on paperi.”

Ikään kuin sähköinen tieto ei olisi kiinni missään. Onhan se, tietokoneissa.

Mutta e-laskun vaatimien tietokoneiden valmistuksen ja loppukäsittelyn vaikutuksia ei ole yritettykään selvittää. Ehkä se olisi tehnyt ”erinomaisesta” laskennasta liian hankalaa: mistä tietokoneet on tehty, miten ja millaisissa oloissa materiaalit on hankittu ja missä ne kierrätetään?

Onko e-laskun aiheuttama energiankulutus keskustietokoneissa, palvelimissa ja tietoverkoissa otettu huomioon, en saanut selville. Sitä, että paperi tehdään merkittävässä määrin bioenergialla, ei ole otettu huomioon.

Paperilasku on hiilivarasto, minkä voi arkistointitarpeen loputtua kierrättää tai polttaa bioenergiaksi. Tätäkään ei ole otettu huomioon.

Entä miksi Finanssialan keskusliitto puhuu ympäristöystävällisyydestä, vaikka se on tutkinut vain ilmastovaikutuksia – jo selvityskin sanoo, että näin ei pitäisi tehdä. Liiton vastaus kuului, että ”eikös ilmastonmuutos vaikuta ympäristöön?”

Ympäristönsuojelijan kuolemansynniksi voi sanoa sitä, että tutkitaan jotain kohteen osa-aluetta – ilmastovaikutusta – ja väitetään, että se edustaa kokonaisuutta – ympäristövaikutusta. Finanssialan keskusliiton synti on tätä suurempi: myös sen todisteet siitä osa-alueesta ovat huonot.

Minusta e-lasku on hyvä asia. Ihmetyttää, miksi sen tueksi on haettava huonoja argumentteja. Aivan kuin Finanssialan keskusliitto ei luottaisikaan e-laskuun.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 28.11.2011.