sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Biotalouspuhe on täysin eksyksissä


Puurakentamisen sanotaan olevan osa biotaloutta ja sen sanotaan olevan tulevaisuuden ala. Tämä ei kuitenkaan käy kivirakentajille, jotka syyllistyivät äskeisessä kannanotossaan aitoon viherpesuun. Vuosikymmeniä käyty ympäristökeskustelu ei tunnu yltäneen betonialan tietoisuuteen.

Ala kummastelee puurakentamisen tukemista. Peruste ei ole, että heidän oma alansa olisi jossakin mielessä parempi, vaan se, että koko rakennusalan vaikutus kasvihuoneilmiön kiihtymiseen on mitätön.

Tällä tavalla ajatellen kenenkään ei tietenkään tarvitsisi tehdä ilmastonmuutoksen estämiseksi mitään, sillä jokaisen yksittäisen alan vaikutus kokonaisuuteen on tietenkin mitätön.

Jatkeeksi betonirakentajat vertaavat omaa vaikutustaan täysin mielivaltaisesti valitsemaansa toiseen alaan, jossa etu kuulemma menetetään – nimittäin asumiseen. Samalla logiikalla autonrakentaja voisi viis veisata ympäristövaikutuksistaan, kun kerran autolla ajon ympäristövaikutukset ovat niin suuret.

Betonillakin voisi olla osansa
Betonilla voisi kuitenkin olla osansa myös biotaloudessa. Jarrulla seisomiseltaan ala ei ole sitä vain havainnut.

Eikä biotalouspuhe kovin syvällistä ole muuallakaan. Esimerkiksi suurin piirtein jokainen kansanedustajaehdokas puoluekantaan katsomatta pitää biotaloutta yksinomaan puun polttona.

Silti kannattaisi olla kunnianhimoinen. Kannattaisi huomata, että vaikka ymmärtäisikin biotalouden vain uusiutuvien luonnonvarojen käytöksi, yksikään kasvi ei kasva ilman mineraaleja yhtään sen enempää kuin puutalo nousee ilman kiveä, lasia ja rautaa.

Biotaloudessakin on pakko käyttää uusiutumattomia luonnonvaroja. Siksi pitäisi puhua siitä, mitä niistä voi käyttää ja miten, jotta biotalouden periaatteita ei rikota.

Mitä siis ovat biotalouden periaatteet? Tästä ei juuri keskustella, koska se on ikävää, monimutkaista ja johtaa tulokseen, että maailman ‒ siis meidän jokaisen ‒ on muututtava.

Biotalous on kiertotaloutta
Kirjoitin tästä vastikään Maaseutu- ja erävihreiden Facebook-sivulle. Lyhyesti uusi toimintapa tarkoittaa tätä: biotalous on kiertotaloutta ja kiertotalous on biotaloutta.

Ratkaisevaa on, pääsemmekö eroon materiaaleista, jotka eivät kierrä, kuten fossiiliset polttoaineet, ja voimmeko korvata nämä kiertävillä materiaaleilla, kuten metallit, uusiutuvat raaka-aineet ja auringosta suoraan tai välikäsien kautta tuleva energia.

Kumpaan joukkoon betoni kuuluu? Se ei ratkea disinformaatiolla, vaan betonialan omalla toiminnalla.

Biotalous-kiertotalous on myös tehokkaita investointeja, mitkä tehdään palvelutuotannolla. Kun kaikki eivät osta parturintuolia vaan palvelun, se säästää valtavasti materiaaleja ja tulos on parempi.

Tällainen toiminta laajenee. Eivät toimistot enää hanki ja pese kynnysmattojaan itse, vaan sen tekee palveluyritys, paremmin ja valtavin säästöin materiaalisissa investoinneissa.

Vielä olemme sitä mieltä, että kaikilla on oltava auto, mutta viimeistään silloin kun auto ajaa itse, yhä harvempi ajaa omalla autolla töihin ‒ etenkin kun työpaikkakaan ei tulevaisuudessa enää välttämättä tarkoita mitään paikkaa.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 16.2.2015.

2 kommenttia:

  1. Olen saanut kirjoitukseen Matti Kärkkäiseltä seuraavan kommentin:

    "Keskustelua terävöittää, jos ymmärretään, että raaka-aineet voivat olla uusiutuvia tai uusiutumattomia. Kumpikin voi olla kierrätettävää tai kierrätyskelvotonta.

    Uusiutuvat raaka-aineet ovat sellaisia, jotka pystyvät itse uusintamaan itsensä kasvuprosessin kautta. Puu on hyvä esimerkki.

    Uusiutumattoman raaka-aineen käytettävissä oleva määrä tiedetään suurin piirtein jo nyt. Kun se on kulutettu loppuun, uutta ei synny tai sitä syntyy niin hitaasti, ettei sillä ole merkitystä.

    Puu, joka poltetaan, ei ole materiaalina kierrätyskelpoista enää polton jälkeen. Puu, josta tehdään paperia, on kierrätyskelpoista materiaalina. Öljy, josta tehdään bensiiniä ja poltetaan, ei ole materiaalina kierrätyskelpoista. Öljy, josta tehdään kierrätyskelpoista
    polyeteenimuovia, on kierrätettävissä.

    Alumiini, josta tehdään vedenkäsittelykemikaalia, ei ole materiaalina kierrätettävää. Alumiini, josta tehdään autonvanteita, on kierrätettävää.

    Matti Kärkkäinen, emeritusprofessori"

    VastaaPoista
  2. Juuri näin, Matti, paitsi että kyllähän me voimme pohjoisen metsätaloutemme osalta sanoa jopa niin, että puu ei ole vaan uusiutuva, vaan karttuva luonnonvara: mitä enemmän sitä käytämme, sitä enemmän sitä näyttää metsiimme puuta karttuvan. Loputtomiin tällainen ei tietenkään voi jatkua, mutta toisaalta, tällaisen kehityksen loppuakaan ei ole vielä näkyvissä.

    VastaaPoista